10/30 Itsensä hyväksymisestä

Paljon puhutaan itsensä hyväksymisestä ja siitä, miten meidän pitäisi oppia hyväksymään itsemme ja virheemme.  
 
Jos mietitään eläimiä tai lapsia, niin heille itsensä hyväksyminen ei ole mikään ongelma. Tämä selittyy luonnollisesti sillä, ettei heillä ole kykyä tuomita itseään. Itsensä tuomitsemis- ja syyttelykyvyn puute tekee siis samalla itsensä hyväksymisestä turhaa.
 
Tästä voidaankin nähdä, että koko idea itsensä hyväksymisestä syntyy ihmisten tavasta tuomita itseään ja tekojaan. Siinä, missä lapsi tai eläin jatkaa eteenpäin jonkin virheen tai mokan jälkeen, jää ihminen mielessään arvostelemaan suoritustaan ja syyttämään itseään virheen tekemisestä.
 
Tämähän on täysin turhaa sillä se ei tuo mitään lisäarvoa mihinkään. Omien suoritustensa ja tekojensa arvostelu ei millään tavalla esimerkiksi boostaa oppimista. Lähinnä vain se luo sisäistä ahdistusta ja tuskaa. Se onkin yksi varmimmista keinoista ajaa itsensä henkiseen tilttiin.
 
Yhteenvetona: Itsensä hyväksyminen on itsensä tuomitsemattomuutta ja syyttelemättömyyttä.
 
P.S Tämän kirjoituksen luovan siemenen kylvämisestä kiitos kuuluu Antti Vanhaselle. 

(Tämä teksti on osa itse itselleni asettamaa haastetta, jossa tarkoituksenani on kirjoittaa yksi kirjoitus päivässä 30 päivän ajan. Se on kirjoitettu yhdeltä istumalta ja luettu kerran läpi kirjoitusvirheiden korjaamiseksi. Siksi on olemassa hyvä mahdollisuus, että se sisältää niitä edelleen. Tekstin lukeminen on vapaaehtoista.)