12/30 Vapaana virheiden pelosta

Yksi aikamme suurimmista turhuuksista on ns. kohottavat kannustuslauseet, joilla yritämme tsempata muita ihmisiä ja saada heidät näkemään asioita eri (=paremmassa) valossa. Hyvä esimerkki tällaisesta liittyy virheiden ja epäonnistumisten kohtaamiseen ja se kuuluu yksinkertaisesti ”älä pelkää virheitä”.
 
Monet itseoppineet self-help gurut ovatkin omaksuneet sen yhdeksi niistä perusprinsiipeistä, jolle he perustuvat kohottavien kannustuslauseiden jakamiseen perustuvan bisneksensä. Usein näiden kohottavien kannustuslauseiden yhteyteen on sidottu jokin tunteita herättävä henkilökohtainen muutostarina.
 
Tosi asia kuitenkin on, että tämä neuvo harvoin, jos koskaan, auttaa ketään. Tuskin monikaan on sen kuultuaan todennut: ”Kiitos, tuo todella auttoi. Nyt en varmasti enää pelkää virheitä. Kenelle voin maksaa?”.
 
Ongelma näiden kannustuslauseiden kohdalla on se, etteivät ne auta juuri millään tavalla poistamaan sitä perimmäistä syytä, joka aiheuttaa ensi kädessä virheiden tekemisen pelkoa. Jos taas ymmärrämme todellisen syyn tähän pelkoon, olemme huomattavasti lähempänä vapautumista siitä.
 
Kun puhumme virheiden ja epäonnistumisten pelosta ja sitä seuraavasta itseluottamuksen puutteesta, puhumme oikeastaan tietyn kokemuksen ja tunnetilan pelosta. Voimme kutsua tuota tunnetilaa häpeäksi. Eihän virheiden tekeminen itsessään kenellekään ole ongelma, vaan ongelman koetaan olevan se epämiellyttävä, häpeäksi kutsuttu tunne, joka sitä usein seuraa.
 
Emme siis oikeastaan pelkää virheitä, vaan yritämme välttyä tietyltä tunnekokemukselta. Jos tietäisimme varmaksi, ettemme mahdollisen epäonnistumisen jälkeen minkäänlaista häpeää tai epävarmuutta, mitä ihmeen pelättävää yrittämisessä olisi? Mitä jännitettävää oman mielipiteen ääneen sanomisessa muiden ihmisten, kuten kollegojen edessä olisi siinä tapauksessa, että tietäisimme olevamme edelleen täysin okei, vaikka ideamme tyrmättäisiin? Tai mitä pelättävää mokaamisessa yleisön edessä olisi, jos tietäisimme, että voisimme itsevarmasti omia mokamme jälkeenpäin ja nauraa ensimmäisenä itsellemme?
 
Jos siis haluamme vapautua virheiden tekemisen ja mokaamisen pelosta, meidän pitää oppia tulemaan sinuiksi häpeän kanssa. Sillä mikään tunnekokemus ei ole ongelma, niin kauan kuin emme vastustele tai välttele sitä.
 
(Tämä teksti on osa itse itselleni asettamaa haastetta, jossa tarkoituksenani on kirjoittaa yksi kirjoitus päivässä 30 päivän ajan. Se on kirjoitettu yhdeltä istumalta ja luettu kerran läpi kirjoitusvirheiden korjaamiseksi. Siksi on olemassa hyvä mahdollisuus, että se sisältää niitä edelleen. Tekstin lukeminen on vapaaehtoista.)