1/30 Jumalten keinu

 
Hän, joka keinussa jumalten keinuu
Välillä taivaan ja helvetin heiluu
Hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
 (Cheek - Keinu)
 
Räppäri Cheekin yllä olevat sanat kätkevät taakseen mielenkiintoisen filosofisen, tai ehkä paremmin metafyysisen, olettaman - ajatuksen siitä, että elämä ja ihmisenä oleminen on pohjimmiltaan keinumista kahden ääripään, taivaan ja helvetin, välillä.
 
Tämä ei suinkaan ole ainoa metafyysinen olettama. Toinen sisältyy ajatukseen Jumalten keinusta. Tämä viittaisi siihen, että me ihmiset olemme pohjimmiltamme matkustajia jonkin suuremman luomassa keinuleikissä.
 
Puhun usein siitä, miten kokemuksemme ihmisinä on vaihtelua kahden eri mielentilan (korkea/matala, kirkas/sumea, "flow"/jumi) välillä. Tämä mielentilojen vaihtelu selittää hyvin pitkälti sen, miksi yhtenä päivänä työmme, perheemme tai mikä tahansa muu elämäntilanteemme osa näyttää innostavalta ja kauniilta ja toisena päivänä emme näe siinä mitään positiivista vaan tunnemme tarvetta muuttaa tai muokata sitä.
 
Tietyllä tapaa, kokemuksemme tasolla, tämä mielentilojen vaihtelu on heilumista taivaan ja helvetin välillä. Yhtenä päivinä, tai ehkä paremmin hetkenä, mielemme ollessa kirkas ja vapaa, koemme elävämme taivaassa. Vastaavasti toisena hetkenä mielentilamme sukeltaessa ja sumentuessa, elämäntilanteemme saattaa näyttää helvetiltä.
 
Seuraamalla ihmisten käytöstä ja toimintaa, tulee sellainen olo, että monella on tarve elää ainaisessa taivaassa. Tämä näkyy siinä, että he etsivät jatkuvasti tapoja joko a) muuttaa tai muokata elinympäristöään enemmän sen mielikuvan näköiseksi, jonka he uskovat tuovan enemmän taivaskokemusta, tai b) yrittää säilyttää kirkas mielentila ja saada maailmaa näyttämään ainaiselta taivaalta.
 
Mutta yrittäessämme elää ainaisessa taivaassa, ajamme itsemme vaikeuksiin. Sillä, kuten Cheek totesi, kyseessä on Jumalten keinu, ei minun, yhden yksittäisen ihmisen, keinu. Tämä viittaa siihen, ettei meille ihmisille ole annettu kykyä ja voimaa hallita omaa keinumistamme, vaan tarkoitus tuntuu pikemmin olevan kokea heiluriliikkeen koko matka ja ymmärtää, ettei taivasta ole ilman helvettiä, eikä kirkasta mielentilaa ilman ajoittaista ajautumista sumeaan.
 
Näyttää siltä, että mitä syvemmin ihminen ymmärtää olevansa matkustaja, tai kokija, Jumalten keinussa (sen enempää määrittelemättä Jumalaa tässä yhteydessä miksikään), sitä enemmän rentoudumme oman kokemuksemme suhteen ja sitä vähemmän koemme tarvetta muuttaa siinä mitään.
 
Onhan se viime kädessä kohtalaisen epäloogista yrittää hallita jotain, jonka hallitsemiseen meillä ei ole niin kykyä kuin voimia.
 
Kiitos, kun luit.
Niko Leppänen
 
(Tämä teksti on osa itse itselleni asettamaa haastetta, jossa tarkoituksenani on kirjoittaa yksi kirjoitus päivässä 30 päivän ajan. Se on kirjoitettu yhdeltä istumalta ja luettu kerran läpi kirjoitusvirheiden korjaamiseksi. Siksi on olemassa hyvä mahdollisuus, että se sisältää niitä edelleen. Tekstin lukeminen on vapaaehtoista.)