18/30 Universumin kaksi liikettä

Yksi aikamme suurimmista neroista, Buckminster Fulller esitti aikoinaan ajatuksen siitä, että koko universumissa on olemassa vain kaksi liikettä: laajeneminen (tai avautuminen) ja supistuminen (tai sulkeutuminen).
 
Esimerkiksi tällä hetkellä tiedetään, että universumimme laajenee ja se on tehnyt sitä ns. isosta pamauksesta eli Big Bangistä lähtien. Vaikka emme voi tietää, mitä tapahtui ennen pamausta ja sen aloittamaa laajentumista, on oletettavaa, että ennen sitä on tapahtunut edellisen universumin supistuminen.
 
Jos kavennamme huomiomme universumin tasolta maapallollemme, huomaamme, että ympäröivä luontomme toimii samoja periaatteita noudattaen. Kukat ovat hyvä esimerkki tästä. Ne vuorotellen avautuvat ja sulkeutuvat.
 
Jos tarkastelemme seuraavaksi ihmiskehoa, huomaamme monien kehomme osien toimivan kukkien lailla. Esimerkiksi keuhkomme ja sydämemme toimivat jatkuvan laajenemisen ja supistumisen periaatteella.
 
Viimeisenä voimme nähdä, että myös emotionaalisella tasolla meissä ihmisissä on havaittavissa nämä samat kaksi liikettä.
 
Olemme jatkuvassa sisäisessä energian liikkeessä, jossa joko avaudumme/laajenemme tai sulkeudumme/supistumme. Ihmismieli on kuitenkin tehnyt asioista huomattavasti monimutkaisempia ja luonut monia eri synonyymejä kummallekin liikkeelle. Avautumista kutsutaan iloksi, rakkaudeksi, myötätunnoksi, kiitollisuudeksi ja itsevarmuudeksi, supistumista taas peloksi, suruksi, ahdistukseksi, alakuloksi ja epävarmuudeksi kontekstista riippuen.
 
Emotionaalisen tason avautuminen ja sulkeutuminen heijastuvat fyysisesti myös ulospäin. Kun avaudumme, rintakehämme aukeaa ulospäin. Vastaavasti sulkeutuessamme lysähdämme kasaan ja kutistumme. Siksi nk. negatiiviiset tunteet tuntuvat kuristavilta ja meistä tuntuu siltä, kuin jokin painaisi meitä kasaan.  
 
Jos tarkastelemme tätä kahden vastakohtaisen liikkeen periaatetta luonnossa tai fyysisessä kehossamme, ymmärrämme, että molemmat liikkeet ovat normaaleja ja luontaisia saman ilmiön osia. Mutta jostain syystä emotionaalisella tasolla toinen puoli tästä ilmiöstä, eli supistuminen ja sulkeutuminen, nähdään ja luokitellaan usein epänormaaliksi ja huonoksi asiaksi, jota meidän pitäisi yrittää parhaansa mukaan vastustaa.
 
Tämän vuoksi erilaisten terapeuttien ei tarvitse pelätä sitä, etteikö maksavia asiakkaita riittäisi.
 
(Tämä teksti on osa itse itselleni asettamaa haastetta, jossa tarkoituksenani on kirjoittaa yksi kirjoitus päivässä 30 päivän ajan. Se on kirjoitettu yhdeltä istumalta ja luettu kerran läpi kirjoitusvirheiden korjaamiseksi. Siksi on olemassa hyvä mahdollisuus, että se sisältää niitä edelleen. Tekstin lukeminen on vapaaehtoista.)