24/30 Niin kaunis on hiljaisuus...

Kirjoitan tätä tekstiä reilun kahdeksan kilometrin korkeudessa matkalla Kööpenhaminasta Helsinkiin. Olen juuri löytänyt mielenkiintoisen artikkelin Finnairin omasta "Blue Wings" lehdestä. Juttu käsittelee Erling Kagge nimistä norjalaista miestä, joka on historian ensimmäinen ihminen, joka on vaeltanut sekä Pohjois- ja Etelänavalle, että kiivennyt Mount Everestin huipulle. Hän on myös kirjoittanut kokemuksistaan ja niiden kautta oivaltamistaan elämän perusteista kirjan "Silence in the Age of Noice".
 
Erling kuvailee lehden haastattelussa sitä, miten hän on yksin äärimmäisen karuissa olosuhteissa vaeltaessaan löytänyt täydellisyyden hiljaisuuden kauneuden ja arvon. Se, mikä on kuitenkin erityisen hienoa ja huomionarvoista on, että Erling näkee hiljaisuuden olevan ennen kaikkea sisäsyntyinen ilmiö, ei pelkästään ulkoisten olosuhteiden määrittämä asia.
 
Hän itse toteaa näin: "Hiljaisuus ei tarkoita vain melun puutetta, vaan se on mielentila."
 
Tämä on hieno tapa kuvata sitä, miten kokemuksemme elämästä on ennen kaikkea sisäsyntyinen ilmiö, jossa mielentilamme määrittää sen, miten koemme ympäröivät olosuhteet. Se taas mahdollistaa sen, että meidän ihmisten on mahdollista kokea täydellistä sisäistä hiljaisuutta missä tahansa olosuhteissa, jopa ulkoisen hälyn ja kaaoksen keskellä. Meidän ei siis tarvitse eristää itseämme Antartikselle tai edes kesämökkimme laiturille.
 
Erling myös kuvailee, millainen kokemus lähes absoluuttinen hiljaisuus on: " Kun vietät 50 päivää ja yötä yksin Antartiksella, nousee pintaan outo tunne - tuntuu siltä, kuin kehosi ei päättyisi sormenpäihisi vaan jatkuisi ympäröivään luontoon."
 
(Tämä teksti on osa itse itselleni asettamaa haastetta, jossa tarkoituksenani on kirjoittaa yksi kirjoitus päivässä 30 päivän ajan. Se on kirjoitettu yhdeltä istumalta ja luettu kerran läpi kirjoitusvirheiden korjaamiseksi. Siksi on olemassa hyvä mahdollisuus, että se sisältää niitä edelleen. Tekstin lukeminen on vapaaehtoista.)