30/30 Mitä opin kirjoittamisesta kirjoitettuani 30 artikkelia 30 päivässä?

Asetin itselleni viime kuun lopulla haasteen, jossa minun piti kirjoittaa yksi teksti päivässä ja julkaista se sekä Facebook-, että kotisivuillani.
 
Yksi suurimmista motivaattoreista tälle haasteelle oli päästä eroon kirjoitusten julkaisuun liittyvästä epävarmuudesta, jonka myötä olen jättänyt vuosien varrella monia tekstejä julkaisematta, koska en ole kokenut niiden olevan tarpeeksi hyviä. Tämän haasteen päätarkoitus oli istua alas, kirjoittaa jostakin aiheesta, joka vain mieleen tulee ja sen jälkeen julkaista se riippumatta siitä, onko itsellä luottavainen vai epävarma fiilis tekstin suhteen.
 
Ainoastaan kahtena päivänä tämän kuun aikana en julkaissut tekstiä. Tämä johtui siitä, että olin työmatkalla Kööpenhaminassa, eikä minulla ollut läppäriäni mukanani ja pääsin julkaisemaan kirjoittamani tekstit vasta seuraavina päivinä.  
 
Tässä muutama tämän haasteen myötä oppimani asia:
 

• Minun ei tarvitse tietää, mistä aion kirjoittaa, kun istun koneen eteen kirjoittamaan. Usein mielessäni oli yksi lause, jonka ympärille koko teksti lähti rakentumaan. Joskus odotin kymmenenkin minuuttia ennen kuin jokin lause pulpahti mieleeni.

 

• Se, kuinka epävarmalta minusta tuntuu julkaisun kohdalla ei ole indikaattori siitä, miten teksti otetaan vastaan. Tämän perustan Facebookissa julkaistujen postausten tykkäysten määrään.

 

• Voin silti kirjoittaa, vaikka minua ei yhtään motivoisi kirjoittaa. Jos olisin aina odottanut, että olisin tuntenut motivaatiota kirjoittamista kohtaan, ainakin puolet teksteistä olisi jäänyt kirjoittamatta.

 

• Joskus kirjoittaminen on helppoa ja vaivatonta. Joskus se on vaikeaa ja työlästä. Muuttaja on oma mielentilani. 

 

• Kun kirjoittaminen tuntuu vaikealta ja työläältä, ratkaisu ei ole itsensä psyykkaaminen ja itsemotivointi, vaan pakottamisen lopettaminen.

 

• Kun alan ajatella sitä, että joku lukee tämän tekstin ja muodostaa siitä mielipiteen, luon itselleni paineita ja estän luovuutta.

 

• Ns. ”Writers’ block” eli tila, jossa kirjailija ei pysty tuottamaan tekstiä ei ole mitään muuta kuin jumiutumista omiin epävarmoihin ajatuksiin, jotka blokkaavat inspiraation tunteen.

 

• Ainoa asia, joka seisoo minun ja luovan tuottamisen välillä on oma ajatteluni. Kun alan ajatella itse työtä, ajan itseni jumiin.

 
Yhden tekstin tuottamiseen kului vähimmillään 20 minuuttia, enimmillään tunti. Kirjoittaminen ei katsonut kellon aikaa, vaan sitä tapahtui niin kello 4 aamuyöllä kuin kello 23 illalla.
 
Vaikka olen kirjoittanut nämä tekstit pääosin itseäni haastaakseni, on ollut hienoa kuulla, että ne ovat miellyttäneet ja herättäneet ajatuksia niitä lukeneissa.
 
Tämä oli nyt tässä. Kirjoittaminen jatkuu sitten, kun jatkuu.
 
(Tämä teksti on osa itse itselleni asettamaa haastetta, jossa tarkoituksenani on kirjoittaa yksi kirjoitus päivässä 30 päivän ajan. Se on kirjoitettu yhdeltä istumalta ja luettu kerran läpi kirjoitusvirheiden korjaamiseksi. Siksi on olemassa hyvä mahdollisuus, että se sisältää niitä edelleen. Tekstin lukeminen on vapaaehtoista.)