6/30 Uhrilampaat

​Aikanaan, kun ihmiset eivät vielä täysin ymmärtäneet, mistä myrskyt ja ukkoset johtuivat, loivat he erinäköisiä selityksiä kyseisille ilmiöille. Yksi suosituimmista selityksistä oli ajatus, jonka muun kaikkea säätä hallitse jumala oli syystä tai toisesta suuttunut ihmisille. Jotta jumala tyyntyisi, piti häntä yleisen uskomuksen mukaan lepytellä ja tyynnytellä erilaisilla eläinuhreilla.
 
Totta kai meille nykypäivän ihmisille ajatus eläimien uhraamisesta myrskysäiden laannuttamiseksi tuntuu järjettömältä, sillä me tiedämme, ettei ukkosmyrsky ole seurausta vihastuneesta jumalasta, vaan luonnonilmiö, joka ilmestyy aina silloin tällöin, oman säännöllisen epäsäännöllisen logiikkansa mukaan.
 
Miksi sitten ihmiset vuosisadoista toiseen noudattivat tapaa uhrata eläimiä myrskyjen aikana?
 
Selitys on tietenkin yksinkertainen: Koska se näytti toimivan.
 
Joka kerta, kun eläin oli uhrattu, ennemmin ja myöhemmin myrsky laantui ja aurinko ilmestyi uudelleen esiin. Jokainen kerta luonnollisesti vahvisti ajatusta siitä, että eläinten uhraaminen oli välttämätöntä, jotta sää muuttuisi. Koko idean kyseenalaistaminen olisi ollut järjenvastaista, koska kaikki todisteet puhuivat sen puolesta, että eläinten uhraaminen aiheuttaa säätilan muutoksen.
 
Mielestäni edellä mainittu esimerkki on hyvä osoitus siitä, miten helppoa on luoda sy-seurausyhteyksiä kahden asian välille ilman, että sellaista todella olisi olemassa. Näyttää siltä, että yksi ihmismielen luonteenpiirteistä on yrittää ymmärtää asioiden välistä kausaalista yhteyttä eli sitä, mikä asia aiheuttaa toisen.
 
Usein kuitenkin ajaudumme vetämään näitä johtopäätöksiä pelkkien havaintojen pohjalta ja siten luomaan perusteettomia syy-seuraussuhteita, jotka jossain kohtaa muuttuvat itsestään selvyyksiksi ilman, että kukaan pysähtyy missään vaiheessa kyseenalaistamaan niiden todenperäisyyttä.
 
Historia on kuitenkin osoittanut uudelleen ja uudelleen, että kaikkein merkittävämmät oivallukset ovat seurausta kaikkein ilmiselviltä näyttävien asioiden ja ilmiöiden kyseenalaistamisesta.
 
Olenkin monesti pohtinut, kuinka monen ei-todellisen syy-seuraussuhteen alla me nykypäivän ihmiset tietämättä mahdammekaan elää. Mitä asioita me uhraamme turhaan, kirjaimellisesti tai kuvainnollisesti, yrittäessämme varmistaa, että asiaa x seuraa asia y?
 
Ajatus siitä, ettemme me nykyihmiset enää eläisi tällaisten väärinymmärrysten alla muistuttaa sitä ylimielisyyttä, jolla Amerikan patenttitoimiston johtajan Charles H. Duellin totesi vuonna 1889:

”Kaikki asiat, jotka voi keksiä, on jo keksitty.”
 
(Tämä teksti on osa itse itselleni asettamaa haastetta, jossa tarkoituksenani on kirjoittaa yksi kirjoitus päivässä 30 päivän ajan. Se on kirjoitettu yhdeltä istumalta ja luettu kerran läpi kirjoitusvirheiden korjaamiseksi. Siksi on olemassa hyvä mahdollisuus, että se sisältää niitä edelleen. Tekstin lukeminen on vapaaehtoista.)