Oletko ujo tai sosiaalisesti epävarma? Älä yritä muuttaa itseäsi!

Jokin aika sitten valmensin erästä henkilöä, joka mainitsi sekä työ- että sosiaalisen elämänsä suurimmaksi haasteeksi oman ujoutensa. Kyseinen henkilö koki, että sosiaaliset kohtaamiset olivat hänelle haastavia, eikä hän sanojensa mukaan juuri koskaan tuntenut oloaan rennoksi ja itsevarmaksi muiden ihmisten seurassa. Hän olikin hakeutunut valmennukseeni, koska halusi saada vinkkejä ja neuvoja siihen, miten voisi päästä yli ujoudestaan ja sosiaalisesta epävarmuudestaan.
 
Vastaukseni yllätti hänet. Kerroin nimittäin, etten aio antaa hänelle minkäänlaisia neuvoja, metodeja tai harjoitteita ujoudesta eroon pääsemiseksi. Päinvastoin, aion rohkaista häntä olemaan tekemättä asialle mitään. Sillä tiesin, ettei edessäni istuneen henkilön ongelma oikeasti ollut ujous ja epävarmuus, vaan erheellinen käsitys siitä, kuka hän todella on ja mistä hänen kokemuksensa tulee. 
 
”Minä” on ajatus
 
Seuraavina viikkoina valmennuksiemme aikana syvennyimmekin tutkimaan näitä kahta kysymystä. Kerroin hänelle ajatuksen, tietoisuuden ja mielen prinsiipeistä ja siitä, miten nämä kolme tekijää ovat vastuussa kaikesta siitä, mitä koemme. Kerroin hänelle, että me ihmiset elämme ajattelun jatkuvassa virrassa ja jokainen yksittäinen ajatus muuttuu todentuntuiseksi kokemukseksi sillä hetkellä, kun se ilmestyy tietoisuuteemme. Tutkin hänen kanssaan myös sitä, miten meillä ihmisillä on tapana ”adoptoida” tiettyjä ajatuksia itseemme liittyen ja rakentaa niistä itsellemme minä-kuva ja identiteetti, eli eräänlainen suodatin, jonka kautta vertailemme ja arvioimme kokemuksiamme. 
 
Jossain vaiheessa elämäänsä kyseinen asiakkaani oli adoptoinut ajatuksen ”minä olen ujo” ja liittänyt sen kuvitteelliseen minä-kuvaansa. Itse asiassa koko minä-kuva rakentuu pohjimmiltaan irrallisista ajatuksista, jotka kuvaavat tätä ”minäksi” kutsumaamme ajatusluomusta. Tässä mielessä minä-kuvamme on vähän kuin yksittäisistä legopalikoista rakennettu lego-ukko. 
 
Voimme ajatella minä-kuvaa myös jonkinlaisena saviveistoksena. Asiakkaani oli rakentanut savesta (ajattelun energiasta) tietynnäköisen ukkelin yksittäisistä savipalleroista (ajatuksista). Jossain vaiheessa kuitenkin hän unohti rakentaneensa tämän saviukkelin ja alkoi uskoa sen olevan hänen todellinen minänsä. Näin hänelle kehittyi pohjimmiltaan perusteeton ujouden identiteetti. 
 
Tämän jälkeen hän alkoi suodattaa kokemuksia tämän kuvitteellisen ujon saviukkelin kautta. Jos hänelle tarjottiin mahdollisuutta esiintyä julkisesti, hän kieltäytyi mahdollisuudesta vedoten siihen, että saviukkeli on liian ujo moiseen. Jos taas hänen mieleensä tuli mieleen jokin hyvä idea esimerkiksi työpaikan palaverissa, jätti hän sanomatta sen ääneen, koska ideoiden ääneen sanominen ei ole sellaista toimintaa, joka sopii ujon saviukkelin käytökseen. 
 
Miksi itsensä kehittäminen johtaa harhaan?
 
Vaihdetaan asiakkaasta yleisesti meihin ihmisiin. Jokaisella meistä on oma saviluomuksemme. Se, ettemme näe saviukkelimme, eli minäksi kutsumamme olennon kuvitteellista olemusta, johtaa usein monenlaisiin toimiin. Voimme esimerkiksi yrittää alkaa kehittää tätä minäksi tai itseksi kutsumaamme olentoa. Jos koemme sen olevan ujo, alamme etsiä tapoja ja metodeja, joilla saisimme muutettua sitä sosiaalisemmaksi, avoimemmaksi ja itsevarmemmaksi. Ja joskus tämä itsensä kehittäminen voi näyttää tuovan tuloksia. Saatamme huomata käytöksemme muuttuneen ja epävarmuuden tunteen vähentyneen tietyissä tilanteissa.
 
Mitä emme kuitenkaan usein näe on se, että kyse on vain siitä, ettemme noissa tilanteissa suodata kokemustamme tämän kuvitteellisen ”minän” kautta enää yhtä paljon kuin ennen. Toisella tapaa sanottuna, meillä on vähemmän ajattelua itsemme liittyen, ja siten vähemmän tunnetta. Ja aina, kun ajattelua ja tunnetta poistuu, esille tulee se, mitä on aina olemassa, eli se, mitä me kaikki pohjimmiltamme olemme. 
 
Tätä todellista olemusta ei voi tavoittaa sanoilla, sillä sanat ovat aina ajatuksia. Mutta kokemuksen tasolla se tuntuu sinä läsnäolona, luontaisena itsevarmuutena, avoimuutena, yhteenkuuluvuuden tunteena ja hyvänäolona, jota koemme niinä hetkinä, kun unohdamme ajatella itseämme ja koemme elämää suoraan ilman kokemuksesta irrallista minää. 
 
Koska minä-kuva rakentuu yksittäisistä ajatuksista, jotka olemme adoptoineet ja siten ”ajatelleet todeksi”, se, mitä koemme olevamme, on pohjimmiltaan vain satunnaisia ajatuksia. Jos emme olisi adoptoineet ajatuksia, kuten ”olen ujo” tai ”olen epävarma ihmisten seurassa”, meillä olisi täysin eri kokemus niinä hetkinä, kun vietämme aikaa muiden ihmisten seurassa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei meillä välttämättä tarvitse olla näitä positiiviseksi miellyttäjä ajatuksia tai meidän ei tarvitse omata positiivista minä-kuvaa. Riittää, että ymmärrämme ja näemme, että ajattelu luo kokemuksen itsestämme ja niistä olosuhteista, joissa olemme. Siksi ei ole mitään tehtävää, vain nähtävää ja ymmärrettävää. 
 
P.S Jos haluat oppia lisää siitä, miten ajatus, tietoisuus ja mieli luovat kokemuksemme elämästä, tähän tarjoutuu oiva mahdollisuus maaliskuussa, kun järjestän päivän mittaisen ”Johdatus kolmeen prinsiippiin” -kurssipäivän Helsingissä. Voit lukea lisää tuosta päivästä napauttamalla tästä.