 "Jos et löydä onnea siitä, missä olet, mistä muualta kuvittelet sen löytyvän?" Zen sananlasku Ennen kuin jatkat tämän kirjoituksen lukemista yhtään pidemmälle, haluan, että pysähdyt hetkeksi ja vastaat mielessäsi alla esittämääni kysymykseen aivan rauhassa. Mikä on sellainen asia/esine/saavutus, jonka saaminen tai toteutuminen tekisi elämästäsi onnellisempaa? Yritä tunnistaa mahdollisimman tarkasti yksi konkreettinen asia/esine/saavutus. Kyseessä voi olla esimerkiksi oma asunto, unelmien työpaikka, ylennys, sen oikean löytäminen, lapsen saanti, painonpudotus, lottovoitto jne. HUOM! Kysymykseen ei tietenkään ole olemassa mitään universaalia oikeaa vastausta, eikä tässä ole taka-ajatuksena sellaista etsiä. Voit siis aivan vapaasti antaa mielesi ajelehtia ja tutkiskella esiin nousevia ajatuksia. Nyt kun mielessäsi on kirkkaana yksi selkeä halun kohde, esitän sinulle jatkokysymyksen. Haluatko sinä todella sen asian/esineen/saavutuksen, joka mieleesi edellisessä kysymyksessä nousi… vai …haluatko sen tunteen/tunnekokemuksen, jonka uskot sen sinulle antavan (tässä tapauksessa onnen tunteen)? Ehkä jo aavistatkin, mikä oli motivaationi kysymyksen esittämiselle. Moni ihminen ei nimittäin osaa erottaa toisistaan tulevaisuuden haavettaan ja sitä tunnetta, jonka he uskovat kyseisen haaveen toteutumisen tuovan. Eli heille jokin haluamansa asian saaminen=hyvä tunne. Totuus kuitenkin on, että ero näiden kahden asian välillä on huomattava ja sen oivaltamisella saattaa olla merkittäviä muutoksellisia vaikutuksia elämääsi. Esittelen nyt jotain, jota kutsun ”vääristyneeksi onnellisuuskaavaksi”. Se menee näin: ”Minä olen onnellinen kun minä saan/minulla on x…” Meihin on koodattu tämä virheellinen uskomus koska meidät on elämämme aikana ehdollistettu ajattelemaan, että on olemassa jokin päämäärä ”tuolla” joka on parempi kuin nykyinen tilanteemme ”täällä”. Tämän saman kaavan voi esittää usein eri tavoin: ”Minä olen onnellinen/turvassa/sisäisessä rauhassa/menestynyt/kokonainen/ok kun… · Löydän hyvän työn/harrastuksen/kumppanin/yhteisön – tekemiseen ja ihmissuhteisiin liittyvä ”tuolla”. · Saan ylennyksen/rahaa/oman asunnon/lapsen/laihdun – saavutuksiin ja asioiden saamiseen liittyvä ”tuolla”. · Muutan ajatteluani/rajoittavia uskomuksiani/ajattelen positiivisemmin – ajattelunhallintaan liittyvä ”tuolla”. · Kehityn henkisesti/tulen sinuiksi itseni kanssa/valaistun – henkisyyteen liittyvä ”tuolla”. · Olen itsevarmempi/ulospäin suuntautuneempi/avoimempi – itsensä kehittämiseen liittyvä ”tuolla”. Tämä ”minä olen onnellinen kun…” uskomus on laajalle levinnyt ja moni varmasti tunnistaa edes ajoittain harhautuneensa pitämään kaavaa totena. Vaikka ydintunteet ja ulkoiset seikat vaihtelevat henkilöstä ja omasta elämäntilanteesta toiseen, pysyy peruskaava samana: Minä olen [ydintunne] kun minulla on/minä olen [ulkoinen asia] Tämän perustana on vieläkin yksinkertaisempi kaava: [Ulkoinen asia] aiheuttaa [ydintunteen] Tämä kaava voi näyttää niin itsestään selvältä, että sinun voi olla vaikea uskoa, kun väitän ettei sillä ole mitään totuuspohjaa. Toisin sanoen, se ei päde koskaan ikinä missään. Mikään ulkoinen asia ei itsessään voi antaa sinulle tiettyä kokemusta ja saada sinua tuntemaan tiettyä tunnetta. Palataanpa kirjoituksen alussa esittämääni kysymykseen. Kun annat mielikuvituksesi ajelehtia ja nostaa esiin tiettyä asioita/esineitä/saavutuksia, jotka tekisivät elämästäsi onnellisempaa, tunnet samalla hetkellä jotakin. Tämä voi olla innostusta, hetkittäistä onnen tunnetta, inspiraatiota, toivoa jne. Olennaista ei ole niinkään tunnistaa tiettyjä yksittäisiä tunteita on vaan tulla tietoiseksi siitä tosi asiasta, että ylipäätään tunnet jotain. Kuten mainitsin, meihin jokaiseen on ehdollistettu uskomus siitä, että jokin ulkopuolinen asia voi synnyttää meissä tunteen. Siksi se voi monelle näyttää siltä, että unelmoinnin aikana kokemasi tunne liittyy jotenkin unelmoinnin kohteeseen. Toisin sanoen, voi näyttää todella uskottavasti siltä, että sama tunne ilmaantuisi silloinkin, kun saat tai saavutat unelmoinnin kohteesi. Itse asiassa olet todennäköisesti varma, että olisit onnellinen jos unelmasi toteutuisi koska tunnethan olosi hetkellisesti onnelliseksi kun vain mietitkin asiaa. Jos haaveilet omakotitalosta ja isosta perheestä ja olosi täyttyy onnensekaisesta kaipauksesta, voi näyttää siltä, että omakotitalon ja ison perheen saaminen toisi sinulle tämän saman onnen tunteen (vieläkin voimakkaampana), jota unelmoidessasi tunnet. Kuvittelet, että tämä hetkellinen onnen tunne kertoo sinulle jotain siitä, millaista elämäsi omakotitaloineen ja suurperheineen olisi. Mutta valitettavasti uskot vääristyneeseen onnellisuuskaavaan. Uskot, että jokin ulkopuolinen asia voisi tehdä sinut onnelliseksi. Mutta, elämä ei toimi niin…. Kuulin tämän kiinalaisen kansansadun jokin aika sitten. Pohdiskelin pitkään itsekseni sen perimmäistä opetusta. Haluan nyt jakaa sen ja omat oivallukseni sen merkityksestä kanssanne. Ehkä, ehkä ei... ”Olipa kerran maanviljelijä ja hänen poikansa, joilla oli mahtava työhevonen. Hevonen auttoi isää ja poikaa ansaitsemaan elantonsa. Eräänä päivänä hevonen karkasi, jolloin naapurit kerääntyivät maanviljelijän luo ja sanoivat: ”Voi että, hevosesi karkasi! Mikä kamala epäonni!”. Tähän maanviljelijä vastasi: ”Ehkä, ehkä ei…” Muutama päivä myöhemmin hevonen palasi kotiin tuoden farmille mukanaan joukon villihevosia. Naapurit huusivat: ”Hevosesi on tullut takaisin ja tuonut mukanaan villihevosia. Mikä valtava onni sinua kohtasikaan!”. Jälleen maanviljelijä vastasi: ”Ehkä, ehkä ei…” Myöhemmin samalla viikolla maanviljelijän poika yritti kesyttää yhtä villihevosista kun hevonen hermostui ja potkaisi poikaa murtaen tämän jalan. Naapurit huusivat kauhuissaan: ”Poikasi mursi jalkansa. Mikä kamala epäonni!”. Tähän maanviljelijä vastasi: ”Ehkä, ehkä ei…” Muutama viikko myöhemmin joukko kansallisarmeijan sotilaita saapui kylään keräämään kaikki kynnelle kykenevät nuoret miehet sotilaspalvelukseen sotaa varten. He eivät vieneet maanviljelijän poikaa mukanaan koska tämän jalka ei ollut vielä parantunut. Kyläläiset huusivat tohkeissaan: ”He eivät vieneet poikaasi! Mikä onni sinua kohtasikaan!” Jälleen maanviljelijä vastasi: ”Ehkä, ehkä ei…”” Tarinan opetus on tietenkin, ettei mikään tapahtuma itsessään ole hyvä tai huono, onnekas tai epäonnekas, vaan vasta aika näyttää koko kuvan. Todellisuudessa kukaan meistä ei edes elä riittävän vanhaksi nähdäkseen, miten kaikki irralliset langanpätkät sopivat yhteen ”isossa kuvassa”. Tämän vuoksi pikkuasioiden tuomitsemisessa, arvioimisessa ja analysoimisessa ei ole yksinkertaisesti mitään mieltä. Kun asioihin ja elämän tuomiin käänteisiin suhtautuu maanviljelijän suosimalla ”ehkä, ehkä ei” –asenteella, tulee elämästä yhtäkkiä helppoa, vaivatonta ja vapaata. Koska et voi koskaan tietää, mihin jokin elämänkäänne johtaa, voit aivan rauhassa rentoutua ja antaa elämän kuljettaa sinut juuri sinne, minne on tarkoitettu. Kyllä, elämä on kontaktilaji ja jokainen meistä tulee kohtaamaan tiettyjä vääjäämättömiä käänteitä. Vanhempien kuolema, läheisen sairastuminen, parisuhteiden päättyminen ovat asioita, jotka lähes jokainen joutuu kohtaamaan jossain vaiheessa elämäänsä. Vakava sairastuminen, yllättävät menetykset tai vaikka henkilökohtainen konkurssi ovat taas esimerkkejä yllättävistä käänteistä. Emme voi koskaan tietää, mikä käänne edessämme odottaa. Voimme toki kehittää kaikenlaisia skenaarioita mielessämme ja näennäisesti valmistautua pahimpaan. Mutta miksi ihmeessä tekisimme näin? Jokaisella ihmisellä on sisäinen kyky selviytyä ihan mistä tahansa. Koska emme koskaan voi tuntea tiettyä ulkomaailman asiaa, vaan tunteemme heijastavat ajatuksiamme, on jokainen hetki mahdollisuus nähdä jokin tietty asia uudessa valossa. Olen kuullut monta tarinaa ihmisiltä, jotka ovat yhtäkkiä nähneet menneisyyden trauman uudesta näkökulmasta, jolloin surun, vihan tai katkeruuden tunteet ovatkin yhtäkkiä vaihtuneet ymmärrykseen, hyväksyntään ja jopa kiitollisuuteen. Kiitos kykymme ajatella asioista äärettömän monella eri tavalla, voimme astua yhdestä todellisuudesta toiseen hetkessä yhden uuden ajatuksen kautta. Ja tämän oivaltamisessa piilee avain vapauteen, mielenrauhaan ja kestävään onneen, eli niihin asioihin, joita moni jahtaa "ulkomaailmasta".   ”Keskittyminen ei ollut tänään kohdillaan”, ”keskittyminen meni pieleen,” ”ei oltu valmiita”.
Intohimoisena urheilun ystävänä yllä esitettyjen lauseiden kaltaisia selityksiä on ollut etuoikeus kuunnella kerta toisensa jälkeen niin valmentajien kuin urheilijoiden suusta lajista ja kisoista riippumatta. Jokainen urheilua edes vähän seuraava on varmasti kuullut jonkun urheilijan syyttävän pieleen mennyttä keskittymistä huonosta suorituksesta. Selitys sinällään kuulostaa täysin uskottavalta ottaen huomioon se paradigma, joka urheilupsykologiaa tällä hetkellä hallitsee. Tämän paradigman perusajatus tiivistyy jääkiekkovalmentaja ja –asiantuntija Juhani Tammisen tunnetuksi tekemään lauseeseen: ”90% keskittyminen on 50% suoritus.” Ainoa ongelma tässä loogiselta kuulostavassa ajatusmallissa on se, ettei sillä ole mitään totuuspohjaa. Itse asiassa kyseessä on vain yksi esimerkki siitä vääristyneestä uskomuksesta, johon jokaisessa kirjoituksessani palaan kerta toisensa jälkeen. Tämän uskomuksen mukaan voimme tuntea jotain muuta, kuin oman ajattelumme juuri nyt. Toisin sanoen uskomme, että tunteet kertovat meille jostain muusta kuin siitä, millaista ajattelumme luonne on tässä hetkessä. Juttelen muutama viikko sitten erään urheilijan kanssa tästä samasta aiheesta. Dialogimme näytti seuraavalta: Minä: ”Oot sä koskaan keskittynyt tosi huolella peliin ja sun olo on ollut tosi keskittynyt matsin alussa mut sit kaikki menikin ihan pieleen, etkä sä pystynyt antamaan lähelläkään parastas?” Urheilija: ”Joo” Minä: ”No onko joskus käynyt niin et sun keskittyminen onkin mennyt ihan pieleen mut sit sä pelasitkin ihan unelma matsin?” Urheilija: ”No joo on niinkin käynyt..” Minä: ”Tietenkin joskus sä keskityit matsiin tosi huolella ja pelasit todella hyvin, eikö vaan?” Urheilija: ”Joo totta kai!” Minä: ”Ja joskus sun keskittyminen meni perseelleen ja samoin sun suoritus itse pelissä..?” Urheilija: ”Joo näin on kanssa käynyt.” Minä: ”Nyt kun sä vastasit myöntävästi näihin neljään eri esimerkkiin, niin näyttääkö se edelleen siltä, että sillä miten ”hyvin” sä keskityt suoritukseen on jokin vaikutus siihen, miten hyvä itse suoritus kentällä oli?” Tässä vaiheessa urheilijakaverini meni hiljaiseksi kunnes tovin jälkeen hän sanoi mietteliäänä. Urheilija: ”Mä tajusin just et sillä, miten hyvin tai kauan mä keskityn ennen matsin alkua ei ole mitään merkitystä koska kun se matsi alkaa mä joko pääsen siihen flow tilaan tai sit en pääse, ja vaan sillä on merkitystä. Ei sillä miten keskittynyt mä olin pukuhuoneessa” Minä: ”Aivan. Ja mikä estää sua pääsemästä siihen flow tilaan jokaisessa matsissa” Tovin hiljaisuus… Urheilija: ”Varmaan se, että mä mietin liikaa turhia asioita ja kiinnitän liikaa huomiota mun ajatuksiin.” Käytin urheilua esimerkkinä koska se on itselleni läheisin mutta sama logiikka pätee myös mihin tahansa julkiseen esiintymiseen, musiikkikeikkaan, työhaastatteluun, ensi treffeille menoon tai vaikkapa tärkeään puhelinsoittoon. Fakta on se, että sillä miten hyvin tunnet olevasi henkisesti valmistautunut käsillä olevaan suoritukseen, ei ole mitään syy-seurausmaista vaikutusta itse suoritukseen. Esimerkiksi, Ei ole väliä mitään väliä, oletko itsevarma vai hermostunut ennen työhaastattelua/ensi treffiä/luentoa/palaveria. Miksi? Koska voit tuntea vain ja ainoastaan oman ajattelusi tässä hetkessä. Et voi tuntea työhaastattelun aikana sitä mitä teit ennen haastattelua. Jos olet hermostunut ennen ensimmäisiä treffejä, tarkoittaa se sitä, että sinulla on hermostunutta ajattelua juuri silloin. Jos olet hermostunut treffien aikana, tarkoittaa se sitä, että sinulla on hermostunutta ajattelua sillä hetkellä. Todellisuudessa tunteesi eivät edes tiedä, että on olemassa sellainen asia kuin treffit…tai työhaastattelu…tai lätkämatsi…tai palaveri. Se, että olit hermostunut ennen treffejä ei automaattisesti tarkoita, että tulet olemaan hermostunut koko treffien ajan. Miksi? Koska tunnet vain omat ajatuksesi ja ajattelusi luonne muuttuu koko ajan kun vain jätät sen rauhaan, etkä yritä hallita tai muuttaa sitä. Itse asiassa, mitä enemmän yrität tehdä jotain muuttaaksesi hermostunutta oloasi, sitä enemmän tunnet hermostuneisuutta koska lisäät ajattelun määrää sen sijaan, että antaisit mielesi itsensä palauttavan järjestelmän tuoda sinut oletustilaasi eli mielen kirkkauteen. Lisäät siis bensaa liekkeihin sen sijaan, että antaisit liekin sammua itsekseen. Annan tästä omakohtaisen esimerkin. Osallistuin muutama päivä sitten ”mini-mastermind” nimiseen ryhmäkeskusteluun, joka nauhoitettiin netin kautta myöhempää julkaisua varten. Siinä pääsimme vuorotellen ääneen jakamaan ajatuksiamme keskustelun aiheeseen liittyen. Odotellessani vuoroani puhua olin todella hermostunut. Mielessäni pyöri ajatuksia, kuten ”mitä jos en keksi mitään järkevää sanottavaa”, ”mitä jos kuulostan tyhmältä”, ”mitä jos pilaan koko nauhoituksen” jne. Ei ihme, että villinä laukkaavan ajatusmyrskyn keskellä tunsin oloni erittäin hermostuneeksi. Mutta koska ymmärsin, että hermostunut tunne ei kerro mitään siitä, miten hyvin tulen suoriutumaan omasta puheenvuorostani, vaan se informoi minua ainoasta asiasta, josta se tietää jotakin – ajatteluni luonteesta – minun ei tarvinnut huomioida hermostunutta olotilaani. Tiesin, että minun ei tarvitse välittää siitä koska se voi kadota täysin sillä hetkellä kun vuoroni koittaa. Ja lord behold, vihdoin keskustelun vetäjä esitti minulle kysymyksen ja tuli vuoroni jakaa ajatuksiani. Odottelin hetken ensimmäistä tietoisuuteen nousevaa ajatusta, ja sen ilmaantuessa lähdin vain seuraamaan ajatuskulkua. Ja yhtäkkiä oloni olikin täysin rentoutunut, tyyni ja vaivaton kun annoin ajatusten ja puheen virrata. Mieleni oli palauttanut minut salamannopeasti hermostuneesta mielentilasta kirkkaan mielen tilaan. Tämä tapahtui täysin luonnostaan ilman minkäänlaista yritystä koska mielemme itsensä palauttava järjestelmä on meidän synnyinlahjamme ja biologisen evoluution viimeisin design. Meillä ihmisillä on aina mahdollisuus kokea kirkkaan mielen tila minä hetkenä hyvänsä. Ainoa asia, joka voi ikinä viedä meidät pois tästä tilasta on pakonomainen ajattelu. Mutta se, että sinulla on liikaa turhaa ajattelua mielessäsi juuri nyt ei tarkoita, etteikö mielen kirkkaus olisi saavutettavissa seuraavassa hetkessä. Ainoa, mikä siihen vaaditaan on uusi ajatus, joka havahduttaa sinut pois ylikierroksilla käyvistä ajatuksistasi tähän hetkeen. Mitä syvemmin ymmärrät ajatus/tunneyhteyden, sitä vähemmän kiinnität huomiota yksittäisiin tunteisiin ja yrität löytää syitä ja selityksiä sille, miksi tunnet sen mitä tunnet (koska tiedät, että siihen on vain yksi syy - ajattelusi). Tämä säätää valtavasti aikaa ja energiaa, usko minua. Ja, mikäli et usko, kannustan sinua ottamaan asiasta omakohtaisesti selvää...  Edellisen blogikirjoituksen lopussa esitin lukijoille kysymyksen, joka kuului: “Miten elämäsi muuttuisi juuri nyt jos oivaltaisit, ettei sinun tarvitse huolehtia, hallita tai mitenkään muuten huomioida ajatteluasi?” Haluan tässä kirjoituksessa avata taustoja kysymyksen takana. Jokainen ihminen ajattelee. Tämä on fakta. Jopa vastasyntyneet vauvat ajattelevat. Heidän ajattelustaan puuttuvat tietenkin kaikki ne konseptit, joita me aikuiset käytämme hyväksi luodaksemme ympärillemme maailman, joka näyttää ja tuntuu tutulta. Samoin heillä ei ole vielä kehittynyt kielellistä ajattelua, jota voidaan myös kutsua tietoiseksi ajatteluksi. Tämä on siis se ajattelu, jonka voit “kuulla”. Ajattelun luonne on perimmiltään virtausmaista. Yksi tietoisuuteemme ilmaantunut ajatus seuraa toista yhdessä jatkuvassa flow:ssa. Emme todellisuudessa pysty pysäyttämään tätä virtaus. Jokainen voi kokeilla olla ajattelematta yhtään mitään yhden minuutin ajan. Oma ennätys tässä haasteessa on noin 7 sekunttia. Maailma on pullollaan erilaisia tekniikoita ja ajattelunhallintametodeja, jotka lupaavat opettaa sinulle, miten voit hallita, muuttaa tai parantaa ajatteluasi. Kerron sinulle nyt salaisuuden, joka tulee tekemään nämä tekniikat turhaksi levitessään ihmisten ymmärrykseen. Sinun ei tarvitse tehdä yhtään mitään ajattelullesi. Sinun ei tarvitse hallita, muuttaa, parantaa tai miten muutenkaan välittää siitä. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Tosi asiasiassa pakonomaisesta ajattelun oravanpyörästä irrottauduttuakseen sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin oivaltaa, mistä tällainen ajattelu todellisuudessa johtuu. Menet siis tarkastelemaan syitä, et oireita. Ajattelu = Tietoiset ja tiedostamattomat ajatukset Aion tehdä seuraavaksi tärkeän erotuksen tietoisen ajattelun ja koko ajattelukapasiteetin välillä. Ajatteluksi voimme kutsua sitä osaa ajattelustamme, josta olemme tietoisia. Eli kyseessä on ajatukset, joiden huomaamme risteilevän mielessämme. Tämä osa ajattelustamme on kuin jäävuoren huippu. Vedessä kelluvasta jäävuoresta on havaittavissa vain sen huippu, joka on noin 10%:a koko jäävuoresta. Aivan samoin voimme olla tietoisia vain noin 10%:sta ajattelustamme. Mikäli yritämme hallita, muuttaa tai parantaa tätä näkyvää huippua, eli tietoista ajatteluamme, keskitymme “oireisiin” ja laiminlyömme syyt. Suurin osa ajattelustamme on meille siis täysin tiedostamatonta. Mutta meillä jokaisella on sisäänrakennettu järjestelmä, joka kertoo meille millaista ajattelumme on juuri tällä hetkellä. Mikäkö on tämä järjestelmä? Vastaus on, tunteemme. Tunteet ja ajatukset ovat kuin saman kolikon kaksi puolta. Tunteet ovat ajattelun ”näkyvä” osa, joiden tehtävänä on ilmaista meille, minkä luonteista kulloinenkin ajattelumme on. Ajatus ja siihen liittyvä tunne luovat 100% kokemuksestamme elämästä. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen ihminen kokee vain omat ajatuksensa hetki hetkeltä. Henkilökohtainen kokemuksemme todellisuudesta syntyy siis sisältä-ulos (inside-out). Tätä tapahtuu joka hetki. Siis lukiessasi näitä sanoja, luot oman kokemuksesi tästä kirjoituksesta sisälläsi käyttäen hyväksi kykyäsi ajatella. Mitä tekemistä tällä sitten on ajattelun oravanpyörästä vapautumisen kanssa? Jos uskot, että voit tuntea ja kokea jotain muuta kuin oman ajattelunsa tässä hetkessä, mielesi täyttyy turhanpäiväisestä pakonomaisesta ajattelusta. Samalla ravaat kovemmin ja kovemmin oman ajattelusi oravanpyörää ja olosi on kaikkea muuta kuin tyyni ja rento. Mitä enemmän mielessäsi on pakonomaista ”outside-in” -ajattelua, sitä sumuisempi on mielesi. Vastaavasti mitä vähemmän sinulla on mielessäsi pakonomaista ajattelua, sitä enemmän mielen kirkkautta koet. Kun et ajattele juuri mitään, koet vahvasti kirkkaan mielen tilan, jota kutsutaan usein flow –tilaksi. Mielenrauhan ja –tyyneyden saavuttamiseen ei vaadita tekniikoita, päivittäistä meditointia tai mitään muutakaan temppuja. Nopein ja varmin tie sen saavuttamiseen on syventää ymmärrystäsi ajatus/tunne yhteydestä ja elämän ”inside-out” –luonteesta. |
KirjoittajaJaan tässä blogissa uusimpia oivalluksiani, kokemuksiani ja hyödylliseksi katsoamiani vinkkejä elämänlaadun kohentamiseen. Arkisto
June 2019
Tilaa uutiskirje!
Kategoriat |
RSS Feed