5 myyttiä huippusuorituksesta

Olet sitten huippu-urheilija, esimies, kouluttaja tai vaikka esiintyjä, yksi asia on varma: mitä lähempänä kykyjesi ylärajoja pystyt suoriutumaan käsillä olevasta tehtävästä, sitä todennäköisimmin lopputulos on sinulle suotuisa. Kääntäen sanoen, mitä kauemmaksi jäät parhaimmastasi, sitä huonompi lopputulos. Uskon, että jokainen voi allekirjoittaa tämän väittämän. Monia kiinnostava kysymys onkin, miten pystyn suoriutumaan optimaalisella tasolla silloin kun sitä minulta vaaditaan.

Esittelen nyt viisi yleistä myyttiä huippusuorituksesta. Nämä ovat siis vääristyneitä uskomuksia, joita yleisesti pidetään totena. Näiden myyttien totena pitäminen johtaa usein täysin turhiin toimenpiteisiin, jotka näyttävät loogisilta tästä väärinymmärryksestä käsin – mutta - jotka todellisuudessa saattavat jopa estää meitä saavuttamasta parastamme silloin kun sille olisi tarvetta.

Myytti 1: Keskittymisen laatu määrää suorituksen laadun

Ehkä yleisin harhaluulo huippusuorituksesta on ajatus, jonka mukaan se, miten hyvin olemme keskittyneet suoritukseen (urheilusuoritus, esitelmän pitäminen, työhaastattelu jne.) etukäteen määrittää onnistumisemme tai epäonnistumisemme kyseisessä tehtävässä. Käytännössä tämän voi esittää yksinkertaisena kaavana: hyvä keskittyminen=hyvä suoritus, huono keskittyminen=huono suoritus.

Mikäli tämä olisi totta, tarkoittaisi se sitä, että joka kerta kun keskityt oikein huolella ennen suoritusta (mitä ikinä se sitten sinulle tarkoittaakaan) kykenet huippusuoritukseen. Ja toisaalta, aina kun keskittyminen menee jostain syystä pieleen, tuloksena on epäonnistuminen.

Mutta jos oikein pohdit tätä asiaa, löydät varmasti omasta elämästäsi esimerkkejä, joissa keskityit todella huolella suoritukseen ja tuloksena oli ns. pannukakku, kun taas vastaavasti joskus et juuri ehtinyt keskittymään ollenkaan ja täydeksi yllätyksesi suorituksesi hipoi omien kykyjesi ylärajoja. Pohdittuasi asiaa tarpeeksi huolellisesti tulet todennäköisestä vääjäämättömään johtopäätökseen: ennen suoritusta tapahtuvan keskittymisen ja suorituksen välillä ei ole syy-seuraussuhdetta. Eli keskittyminen ei määritä onnistumista tai epäonnistumista. Voit kyllä löytää kolleraatiota mutta et 100% pätevää kausaliteettia (syy-seuraussuhdetta). (Suosittelen lukemaan aikaisemman postaukseni ”miksi keskittyminen ennen suoritusta on turhaa”, joka käsittelee syvemmin tätä aihetta.)

Mikäli ihminen uskoo kyseiseen ”keskittyminen määrää suorituksen” –myyttiin, saattaa tällä uskomuksella olla negatiivisia vaikutuksia itse suoritukseen. Jos tällainen henkilö alkaa suorituksen aikana murehtia sitä, miten keskittyminen ei mennytkään putkeen, itse suoritus kärsii. Ei toki siksi, ettei keskittyminen osunut kohdilleen vaan siksi, että henkilön pää täyttyy tällöin turhanpäiväisestä ajattelusta ja tämä kasaantuva ajattelua estää pääsemästä siihen kirkkaan mielen flow-tilaan, jossa huippusuoritukset tapahtuvat. Loogista, eikö?



Myytti 2: Minun pitää tuntea oloni motivoituneeksi, jotta voin suoriutua lähellä parastani

Motivaatio on tunne, joka usein koetaan sisäisenä tarpeena tarttua toimeen ja saada asioita aikaan. Usein ajatellaan, että motivaatio on yhteydessä siihen, mitä me kulloinkin teemme. Käytännössä olemme joko motivoituneita tekemään jotain tiettyä asiaa tai sitten emme ole. Mikäli emme ole, paras asia on joko odottaa motivaation ilmestymistä - koska eihän motivaation puutteessa ole mitään järkeä ryhtyä toimeen - tai jättää tekemättä motivaation puutteen vuoksi. Kuulemmekin usein ihmisten sanovan, että he alkavat tekemään asiaa x heti kun tuntevat olonsa tarpeeksi motivoituneeksi. Monella onkin tiettyä rutiineja, joiden avulla he yrittävät saavuttaa jonkinlaisen henkisen psyykkaamisen kautta motivoituneen mielentilan. Mutta tällainen toiminta ei ole pelkästään turhaa mutta usein myös kääntäen haitallista.

Tämä johtuu siitä, ettei motivaatio ole tila, johon voimme viedä itsemme tahdonalaisesti. Motivaatio on enemmänkin sivutuote, joka ilmestyy tietyissä mielentiloissa. Voimme esimerkiksi tuntea olomme todella motivoituneeksi ollessamme vihaisia ja suuttuneita. Yhtälailla voimme tuntea motivaatiota ollessamme innostuneita. Löydät varmasti jälleen esimerkkejä omasta elämästäsi tilanteista, joissa et tuntenut oloasi motivoituneeksi mutta aloit silti tehdä vaadittavia asioita, ja yhtäkkiä saatoitkin huomata olevasi motivoitunut jatkamaan tehtävän parissa ja saattamaan sen loppuun ennen seuraavan asian aloittamista.

Todellisuudessa motivaatio ei ole yhteydessä siihen, mitä me teemme. Motivaatio on tunne, joka ilmestyy kun putoamme pois alituisesta pakonomaisesta ajattelustamme tähän hetkeen ja kirkkaan mielen tilaan flow-tilaan.



Myytti 3. Ulkoisille tekijöillä on vaikutusta suoritukseeni

Tiedätkö, mistä tunnistaa henkisesti kypsän huippu-urheilijan? Siitä, ettei tämä epäonnistumisen/huonon suorituksen jälkeisessä haastattelussa selittele omaa epäonnistumistaan itsensä ulkopuolisilla tekijöillä. Vaikka haastattelija kuinka johdattelisi urheilijaa puhumaan kelistä, välineistä tai muista satunnaisista ympäristöllisistä seikoilla, urheilija toteaa ”kelin/välineiden/ympäristön olleen kaikille sama”. Toisaalta sellainen urheilija, joka ei intuitiivisesti ymmärrä, mikä todella tekee eron huippusuorituksen ja epäonnistumisen välillä henkisestä näkökulmasta käsin, usein keksii pitkän lista syitä oman mielentilansa ulkopuolelta selittääkseen omaa epäonnistumistaan.

Todellisuudessa kokemuksemme elämästä syntyy sisältä ulos, ei ulkoa sisään. Päinvastoin kuin moni luulee, millään sinun ulkopuolella olevalla asialla ei ole vaikutusta tunteisiisi. Tunteesi tietävät vain yhdestä asiasta: ajattelusi tasosta tällä hetkellä. Kun mielisi on täynnä turhanpäiväistä ajattelua, tunnet olosi epävarmaksi ja hermostuneeksi. Kun taas pääsi on tyhjä kaikesta tästä hälinästä, luotat täysin omaan tekemiseesi, hehkut itsevarmuutta ja itse toiminta tuntuu vaivattomalta. Et kiinnitä huomiota ulkopuolisiin tekijöihin vaan teet vaadittavan suorituksen riippumatta siitä, ovatko olot optimaaliset huippusuoritukselle vai eivät.



Myytti 4. Hyvät mentaaliset strategiat ja tekniikat johtavat parempaan suoritukseen

Useimmat meistä varmasti sanoisivat, että parhaimmat suoritukset niin urheilun, työn tai parisuhteen saralla tapahtuivat suhteellisen helposti ja vaivattomasti. Kuulemme usein kommentteja, kuten ”en ajatellut mitään”, ”pää oli tyhjä”, ”keskittyminen oli täysin tässä hetkessä”, ”en ajatellut mitään muuta”, jne. Näillä sanoilla yritetään selittää sitä tunnekokemusta, jossa olimme onnistuneen suorituksen aikana. 

Miksi ihmeessä silloin kun mielesi ei ole kirkas ja et tunne olevasi parhaimmillasi, omaksuisit jonkinnäköisen mentaali strategian tai tekniikan, joka vaatii ajattelua toimiakseen? On täysi mahdottomuus yrittää päästä kirkkaan mielen flow-tilaan ajattelun kautta koska liika ajattelu on ainoa asia, joka estää juuri sillä hetkellä sinua kokemasta sitä.



Myytti 5. Minun pitää tuntea olevani valmis, jotta voin suoriutua hyvin

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: Niitä, jotka alituiseen puhuvat asioista, joita he aikovat tehdä ja ihmisiä, jotka jo tekevät haluamiaan asioita samalla kun ensimmäisen ryhmän ihmiset ovat kiireisiä suunnitellessaan tulevia tekemisiään. Kun kysyt ensimmäisen ryhmän ihmisiltä, mikseivät nämä jo tee niitä asioita, joista he paasaavat, vastaus on usein ”en tunne olevani vielä valmis siihen” tai ”nyt ei ole vielä oikea hetki”.

Mikäli tunnistat kuuluvasi ainakin jollain elämän osa-alueella tähän ryhmään, paljasta sinulle nyt suuren salaisuuden – et tule koskaan tuntemaan oloasi valmiiksi odottamalla tämän tunteen ilmaantumista. Miksi? Koska niin kauan kuin odotat ”oikeaa hetkeä” mielesi on täynnä turhanpäiväistä ”odottelu–ajattelua” ja olosi on epävarma, ahdistunut ja ehkä hieman turhautunut. Nyt tulee tärkeä pointti. Näiden tunteiden tarkoitus ei ole viestiä sinulle siitä, ettet ole valmis – vaan – niiden tarkoitus on informoida sinulle siitä, että mielesi on täynnä turhanpäiväistä ”en-ole-valmis” -ajattelua.

Sillä hetkellä kun ymmärrät, ettei tunteesi kerro mitään valmiudestasi, eikä tunnekokemuksesi synny ulkoa sisäänpäin, mielesi palauttaa luonnollisesti sinut tähän hetkeen ja kirkkaan mielen tilaan. Ja yhtäkkiä saatatkin huomata tarttuneesi toimeen, etkä enää edes mieti, oletko valmis vai et. Kirkkaan mielen flow-tilassa sinä toimit, et mieti.

On vain yksi asia, joka selittää eron henkilökohtaisen huippusuorituksen ja epäonnistumisen välillä – se, mikä on mielentilasi suorituksen aikana. Mikäli pääsi on tyhjä turhasta ajattelusta ja olet täysin tässä hetkessä, olet valmis suoriutumaan kykyjesi ylärajoilla ilman turhaa yrittämistä. Jos taas mielesi on kiireinen käydessään läpi sitä, miten hyvin keskittyminen meni tai kuinka motivoituneeksi tunnet itsesi, ovatko ulkoiset tekijät kohdillaan, tunnetko olosi itsevarmaksi jne. suorituksesi kärsii. Tämä ei ole pelkästään ”mielenkiintoinen teoria/idea”, tämä on logiikkaa, joka perustuu tiettyihin yksinkertaisiin psykologisiin lainalaisuuksiin…