 Edellisessä kirjoituksessani kerroin lukemastani John E. Sarnon kirjasta ”Healing Back Pain – The Mind-Body Connection”. Kyseisessä opuksessa tämä amerikkalainen lääkäri esittelee kehittämänsä Tension Myositis Syndrome -diagnoosin, jonka hän uskoo olevan vastuussa useimmista kroonisista kiputiloista (kuten selkä- ja niskakivut) sekä lukuisista muista nykyajalle tyypillisistä sairauksista (heinänuha, allergiat, migreeni, vatsahaava jne.). Lyhyesti kuvailtuna Sarno väittää, että ihmismieli (huom. Sarno ajattelee aivojen olevan mielen lähde, mikä eroaa omasta ymmärryksestäni, jossa aivot nähdään universaalin mielen välineenä) on luonut kivun häiriötekijäksi, jolla se saa ihmisen tietoisen huomion pois epämiellyttävistä emotionaalista kokemuksista. Toisin sanoen, fyysinen kipu auttaa suojelemaan emotionaaliselta kivulta (kuten ahdistukselta tai vihalta), koska nämä tunnekokemukset pysyvät ”alitajunnassa” tietoisen kokemuksen ulkopuolella. Tässä tekstissä haluan yhdistää Sarnon oivallukset omaan ymmärrykseeni ajatusten ja tunteiden välisestä yhteydestä perustuen kaikkeen siihen, mitä olen oppinut sen jälkeen, kun törmäsin kolmen prinsiipin ymmärrykseen mielen toiminnasta ja kokemuksen synnystä. Tunteiden tukahduttaminen opitaan lapsena Kun olimme lapsia, ilmaisimme tunteitamme avoimesti ja välittömästi. Annoimme siis kaikkien tunne-energioiden virrata lävitsemme vapaasti. Tämä koski myös sellaisia voimakkaita tunnesysäyksiä, kuten suuttumusta. Kuitenkin, usein meistä rangaistaan siitä, että näytimme avoimesti tunteitamme. Meitä esimerkiksi arvosteltiin, toruttiin ja moitittiin ja meille annettiin ymmärtää, että olemme tehneet jotain väärin. Esimerkkinä tästä on sellaiset lauseet, kuten ”nyt sinä pahoitit äidin mielen”, ”nyt lopetat sen itkemisen” tai ”noin ei käyttäydytä julkisella paikalla.” Ääritapauksessa meitä rangaistiin fyysisesti tunteiden ilmaisemisesta. Tämän tyyliset palautteen tunteiden ilmaisun jälkeen synnyttivät mieleemme ajatuksen siitä, että on olemassa tiettyjä ”vääriä” tunteita, joita ei saa ilmaista, sillä muuten ne johtavat kielteiseen palautteeseen ja reaktioon muilta ihmisiltä. Koska itsesuojelu on yksi perusvaistoistamme, aivomme yrittivät löytää tapoja, joilla voisimme välttyä joko henkiseltä tai fyysiseltä rangaistukselta ja sen tuomalta kivulta. Jossain vaiheessa aivot järkeilivät, että tämä on helpointa pitämällä ahdistuksen ja vihan kaltaiset voimakkaat tunnekokemukset piilossa alitajunnassa, eli tietoisen huomiomme ulkopuolella. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä tunteiden tukahduttaminen. Sarno on sitä mieltä, että fyysinen kipu aivojen luoma keino viedä tietoinen huomiomme pois emotionaaliselta tasolta. Hän kutsuukin tätä eräänlaiseksi suojelumekanismiksi. Itse kuitenkin olen skeptinen sen suhteen, että aivot yrittäisivät tällä tavalla huijata meitä. Olenkin enemmän sen kannalla, että fyysisen kivun tuottaminen on aivojen tapa yrittää herättää huomiomme tutkimaan, miltä meistä tuntuu juuri nyt ja sen myötä päästämään alitajunnassa piilossa olevat tunne-energiat pintaan, jotta tuo energia pääsee virtaamaan pois sisältämme, jossa se on ollut veden tavoin padottuna. Tunteiden tukahduttamista voikin verrata siihen, että luomme patoja virtaavaan jokeen hidastamaan veden virtausta. Jos vesi pääsee vapaasti virtaamaan yläjuoksulta padolle, alkaa sitä kertyä koko ajan enemmän ja enemmän padon eteen. Tämä nostattaa patoon kohdistuvaa painetta ja jos vettä ei jossain vaiheessa päästetä virtaamaan eteenpäin, se vyöryy padon yli, sillä veden ”perusvaisto” on liikkua ja se pyrkiikin aina löytämään väylän toteuttaa tätä ominaisuuttaan. Samoin voimme ajatella, että tunne-energian (voimme kutsua sitä myös ”mentaalienergia”, ”ajatuksen energia”, ”mielen energia”) perusvaisto on virtaus. Me ihmiset seisomme tässä jatkuvassa virtauksessa. Kun olimme lapsia, pääsi tämä energia virtaamaan vapaasti lävitsemme. Jossain vaiheessa muutimme itsemme kuitenkin padoiksi, joilla aloimme estää ja tukahduttaa tunne-energian vapaata virtausta. Koska tunne-energian luonne on veden tavoin virrata, ennemmin tai myöhemmin se löytää väylän toteuttaa itseään. Ajatus luo tunteen Toinen seikka, jossa Sarno mielestäni tekee kirjassaan väärän analyysin koskee sitä, mikä on näiden tunnekokemusten alkuperä. Sarno kehottaa ihmisiä tutkimaan, mitä sellaisia asioita heidän elämässään tällä hetkellä on, jotka voisivat olla syypää heidän kokemaan ahdistukseen tai vihaan. Tämä heijastaa sitä vallalla olevaa paradigmaa, jonka mukaan ulkoiset olosuhteet ja tekijät (työ, muut ihmiset, yllättävät muutokset, tulevat tai menneet tapahtumat) ovat vastuussa siitä, miltä meistä tuntuu. Toisin sanoen, uskomme, että ihmisen tunteet ovat reaktio ulkoisten olosuhteiden vaihtelulle. Kolmen prinsiipin ymmärrys tarjoaa vaihtoehtoisen paradigman, jonka kautta ihminen voi ymmärtää, että hänen kokemansa tunteet ja niiden vaihtelu ovat yhteydessä ihmisen oman ajattelun virtaukseen. Toisin sanoen, tunteet ja ajatukset ovat yhtä ja samaa virtaavaa energiaa; ei voi olla tunnetta, ilman sitä vastaavaa ajatusta ja, toisaalta, ei voi olla ajatusta ilman sitä vastaavaa tunnetta. Tästä paradigmasta käsin kokemuksemme elämästä on aina kokemus omasta ajattelustamme, jonka tietoisuus tuo eloon aistiemme kautta. Niin kauan kuin jokin ajatus tai ajatusrypäs on tietoisuudessamme, meillä on aistillinen tunnekokemus siitä. Olemme siis keskellä jatkuvaa ajatusten virtaa ja kukin ajatus muuttaa tullessaan kokemustamme riippumatta siitä, mitä ”ulkopuolellamme” tapahtuu (kirjoitin ”ulkopuolen” lainausmerkkeihin, koska tästä paradigmasta käsin ei ole olemassa ulko- ja sisäpuolta, on vain yksi kokemus, johon sisältyy tuntemus siitä, että on olemassa ulkoisesta kokemuksesta irrallinen sisäinen kokija/subjekti). Siksi, sen sijaan, että yrittäisimme miettiä, millaisia asioita elämässämme juuri nyt on aiheuttamassa stressiä ja murhetta, suuntaisimme huomiomme kohti ajattelumme ja kysyisimme itseltämme, mitä ajatuksia emme päästä juuri nyt virtaamaan pintaan, eli tietoiseen huomiooni. Usein tässä kohtaa saatamme huomata, että on tiettyjä ajatuksia, jotka usein kyllä liittyvät ajankohtaisiin elämäntilanteisiin (mutta eivät aina), joita emme ”halua ajatella”, eli pyrimme parhaamme pitämään huomiomme poissa näistä ajatuksistamme. Kun pakoilun sijaan kohtaamme ajatuksemme, näyttävät ja tuntuvat ne kuinka pelottavilta tai ahdistavilta tahansa, saatamme huomata, että ne menevät kyllä pois itsestään, kunhan annamme niiden virrata vapaasti. Toki tässä on vaarana se, että otamme ne liian todesta ja jäämme pyörittämään niitä uudelleen ja uudelleen tietoisuuteemme. Siksi onkin tärkeää pitää mielessä, että kyseessä on vain kasa ajatuksia, joilla ei ole suoraa suhdetta todellisuuteen. Ne ovatkin hieman kuin savuverhoja, jotka ilmaantuvat tyhjästi ja häviävät samaan tyhjyyteen ilman, että meidän pitää tehdä niille yhtään mitään.  Jonkin aika sitten minulle suositeltiin kirjaa nimeltä ”Healing Back Pain – The Mind-Body Connection”, jonka on kirjoittanut John E. Sarno. Sarno oli nyt jo edesmennyt amerikkalainen lääkäri, joka pitkään auttoi potilaitaan pääsemään eroon kroonisista niska- hartia-, selkä ja muista lihaskivuista ilman leikkausta, lääkkeitä tai minkään muunlaisia manuaalisia hoitomuotoja.
Sarnon salaisuus oli se, että hän oivalsi suurimman osan kroonisista lihaskivuista olevan psykosomaattisia, eli kansankielisemmin tunneperäisiä. Hän kutsui diagnoosiaan nimellä Tension Myositis Syndrome(TMS). Sarnon mukaan TMS:n toimintalogiikka on seuraavanlainen: Me ihmiset opimme aikuisiksi kasvaessamme tukahduttamaan voimakkaita tunteita, kuten ahdistusta, kiukkua ja vihaa. Suurin osa meistä oppii tukahduttamaan nämä tunteet, sen sijaan, että ilmaisisimme niitä avoimesti, koska pieninä lapsina meitä rangaistaan niiden julkinäyttämisestä. Yksinkertaisesti se, että meitä pieninä toruttiin ja moitittiin, kun ilmaisimme sisäistä pahaa oloa, on johtanut siihen, että teemme aikuisina kaikkemme välttääksemme näitä tunnekokemuksia silloin, kun ne spontaanisti sisältämme nousevat. Sarno oivalsi, että aivomme ovat kehittäneet tavan, jolla se saa tietoisen huomiomme pois emotionaalisesta kivusta (kuten voimakkaasta ahdistuksesta tai vihasta) luomalla kehoomme fyysisen kiputilan. Aivot tekevät tämän vähentämällä veren virtausta tiettyihin lihaksiin, jolloin niihin syntyy hetkellinen happivaje. Tämä happivaje saa lihaksen jännitystilaan, mikä luo kivuntunteen. Kipu on tässä tapauksessa aivojen tapa pitää emotionaaliset tunnekokemukset ”alitajunnassa”, jolloin meidän ei tarvitse kokea niitä ”tietoisesti”. Se on siis eräänlainen suojelumekanismi. Sarno huomasi, että pelkkä TMS:n logiikan opettaminen johtaa kiputilojen katoamiseen, kun fyysisen kivun, aivojen suojelumekanismin ja emotionaalisen tunteiden tukahduttamisen yhteys ymmärretään. Hän teorioi, että aivot lopettavat luomasta fyysistä lihaskipua, kun ihminen ymmärtää sen olevan vain aivojen luoma tapa viedä ihmisen tietoinen huomio pois emotionaalisesta kivusta. Oireryhmän logiikan oivaltaminen on siis tässä tapauksessa ovi TMS vapaaseen ja kivuttomaan elämään. Parantumiseen ei siis vaadita sitä, että pitäisi työstää tai kohdata omat tukahdetut tunteensa. Kirjassaan Sarno esittelee monia todellisia potilaskertomuksia, joissa pitkään erilaisista selkäkivuista kärsineet ihmiset ovat päässet täysin eroon kivusta oppimalla TMS:stä ja hyväksymällä sen oireidensa diagooniksi rakenteellisten syiden sijaan. Sarno painottaa toki sitä, että ensin pitää poissulkea mahdolliset vaurioperäiset syyt kivun takana, sillä kivun pääasiallinen tehtävä on kertoa fyysisestä vauriosta jossakin kehon osa-alueella. On tärkeää huomioida, ettei Sarnon kehittämää TMS-diagnoosia ole kliinisesti todistettu ja siten siihen pitää suhtautua teoriana. Itse kuitenkin koin, että TMS:n logiikka ”käy järkeen” ja toisaalta se vetää maton siltä yleisesti hyväksytyltä uskomukselta, jonka mukaan ihmisen selkä on jotenkin erityisen hauras erilaisille haavereille (esim. painavia tavaroita nostaessa) ja että niska- sekä hartiakivut ovat lähes väistämättömiä oireita nykyajan päätetyömaailmassa. Täältä lähtee siis vahva suositus tälle kirjalle, jonka voi tilata itselleen vaikka täältä: Adlibris: John E. Sarno (2018). "Healing Back Pain - The Mind-Body Connection" |
KirjoittajaJaan tässä blogissa uusimpia oivalluksiani, kokemuksiani ja hyödylliseksi katsoamiani vinkkejä elämänlaadun kohentamiseen. Arkisto
June 2019
Tilaa uutiskirje!
Kategoriat |
RSS Feed