 Itseluottamus on yliarvostettua.
Tämä on se loppupäätelmä, johon olen tullut vuosia kestäneen määrätietoisen oman itseluottamuksen kehittämisprosessin päätteeksi. En ihan tarkalleen muista koska ensimmäisen kerran sain päähäni idean, että olen mielestäni vähän liian usein vähän liian epävarma, ja mikäli haluan saavuttaa jotain merkittävää elämässä, minun pitää tulla itsevarmemmaksi. Mutta sen tiedän, että tämä ajatus motivoi minut liikkeelle kehittämään omaa itseluottamustani ja itsevarmuuttani. Tästä yhdestä ajatuksesta liikkeelle lähtenyt into oman epävarmuuteni selättämiseen johtikin minut nopeasti itsensä kehittämisen buffet-pöydälle, jolta löysin mitä erilaisempia tekniikoita ja metodeja oman itseluottamukseni vahvistamiseen. Tältä valtavalta buffet-pöydältä olen päätynyt vuosien varrella valitsemaan kirjoja, videoita, kursseja ja seminaareja, joiden kautta olen tutustunut mitä erilaisempiin ajatusten- ja tunnetilojenhallintametodeihin, joiden uskoin auttavan minua kokemaan hieman vähemmän epävarmuutta ja hieman enemmän itseluottamusta. Huolimatta vuosien määrätietoisesta itseni kehittämisestä, jaksaa se edelleen hämmästyttää minua kovasti, notta mikä perkele siinä on, että kaiken tämän itseni eteen tekemäni työn jälkeen tunnen edelleen oloni epävarmaksi mitä vähäpätöisimmissä arjen tilanteissa, kuten esimerkiksi silloin kun kaupan myyjältä pitää tiedustella mahtaakohan tiskin takana löytyä paketti nyhtökauraa. Vähän aikaa takaperin järjestämässäni UNLIMITED 2016 -seminaarissa oivalsin jotain mielenkiintoista. Minun piti tapahtuman aluksi ja lopuksi pitää puolen tunnin puheenvuorot. Jos minun itseluottamuksen tasoa ennen lavalle menoa olisi mitattu asteikolla 0-10, olisi tulos ollut niin lähellä nollaa, että sen todentamiseen olisi tarvittu mikroskooppia (yllä oleva kuva on otettu juuri tässä vaiheessa). Toisin sanoen, kärsin erittäin akuutisti itseluottamuksen puutteesta. Mutta hauska juttu koko hommassa oli se, ettei itseluottamuksen puute haitannut minua pätkääkään! Ja tämä kokemus havainnollisti minulle konkreettisesti sen muutoksen, joka on itsessäni tapahtunut sen jälkeen, kun aloin ymmärtää hieman paremmin, miten kokemuksemme elämästä on mielen, ei ulkoisten olosuhteiden luomaa. Yksinkertaisesti sanottuna, minua kiinnostaa nykyään hyvin vähän, miltä minusta missäkin tilanteessa tuntuu. Tiedän, ettei sillä oikeastaan ole mitään merkitystä vaan pystyn kyllä olemaan parhaimmillani, vaikka tuntisin epävarmuutta, jännitystä tai pelkoa. Oman kokemukseni myötä olenkin tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että avain rajattomaan itseluottamukseen ei löydy oman itseluottamuksen eteen työskentelystä vaan ennemminkin oman epävarmuuden kanssa sinuiksi tulemisesta. Ja kas kummaa, olen löytänyt tähän jopa hyvin yksinkertaisen lain, joka selittää, miksi näin on. Tätä lakia kutsutaan ”käänteisyyden laiksi” ja lainaan sen edesmenneeltä englantilaiselta filosofilta Alan Wattsilta. Käänteisyyden lain mukaan positiivisten kokemusten tavoittelu on itsessään negatiivinen kokemus tässä hetkessä. Toisin sanoen, positiivisten asioiden jahtaaminen vahvistaa tunnetta siitä, että jotain puuttuu. Itseluottamuksen suhteen tämä tarkoittaa, että… …Itseluottamuksen tavoittelu vahvistaa itseluottamuksen puutetta. Siispä, aina kun yritän kasvattaa itseluottamustani, eli uskoa itseeni ja omiin kykyihini, vahvistan huomaamattani itsessäni olevaa epävarmuuden tunnetta, josta ajatus itseluottamuksen puutteesta kumpuaa. Mutta käänteisyyden laki toimii myös toiseen suuntaan: Negatiivisten kokemusten hyväksyminen on positiivinen kokemus. Tämä tarkoittaa siis sitä, että …epävarmuuden hyväksyntä on itsevarmuutta. Eli, siis mitä enemmän yritän tulla itseluottavaisemmaksi, sitä enemmän tunnen epävarmuutta. Ja vastaavasti mitä paremmin hyväksyn epävarmuuteni, sitä itseluottavaisempi olen. Tämä ei tarkoita sitä, että välttämättä tuntisin valtavaa itseluottamusta vaan sitä, että tiedän olevani okei ja toimintakykyinen, vaikka tuntisin oloni epävarmaksi. Seuraava luonnollinen kysymys on totta kai, miten voin hyväksyä oman epävarmuuteni paremmin? Ainoa rehellinen vastaus, jonka tähän voin antaa on: En tiedä. En todellakaan tiedä mitään tapaa, jolla voi hyväksyä omat tunnekokemuksensa jollakin aina ja kaikkialla toimivalla tavalla. En sano, etteikö sellaista tapaa tai tekniikkaa voisi olla olemassa. Mutta sen sanon, että sellaisen etsiminen ei ole minua koskaan mihinkään vienyt. Onneksi olen kuitenkin alkanut nähdä, ettei sellaisen löytäminen ole mitenkään välttämätöntä. Itse asiassa ajatus siitä, että oma epävarmuus pitää hyväksyä on myös osittain harhaanjohtava, sillä oman kokemukseni mukaan, ihan oikeasti, ei ole edes olemassa mitään hyväksyttävää – on vain nähtävää ja ymmärrettävää. Ja mitä pitää nähdä ja ymmärtää? Että epävarmuuden tunne on vain viesti siitä, että tietoisuutesi läpi virtaa juuri tällä hetkellä epävarmaa ajattelua, joka värjää tämän hetken kokemuksesi haalealla epävarmuuden sävyllä. Siinä se. Epävarmuus on ”ongelma” vain silloin kun ajattelemme sen olevan ongelma ja se voi haitata toimintakykyämme vain silloin kun luulemme, että meidän tarvitsee tuntea olomme itsevarmaksi ennen kuin voimme olla parhaimmillamme. Todellisuudessa itsensä hyväksyvä epävarmuus on kaunis asia, josta kumpuaa omanlaisensa puoleensa vetävä nöyrä ja kunnioittava itsevarmuus, jonka vierellä uhoon ja oman rinnan hakkaamiseen perustuva itseluottamus kalpenee kuin kalkkuna. __________________________________________________________________________________________ Innostuin tästä aiheesta niin, että päätin pitää siitä oikein oman maksuttoman webinaarin eli nettiluennon otsikolla: "Epävarmuuden viisaus - eli miten valloittaa maailma ilman itseluottamusta?" Tämä tulee tapahtumaa ensi viikon keskiviikkona, 5.10, kello 20.00 eteenpäin ja siihen voi rekisteröityä alla olevan linkin kautta. --> Linkki "Epävarmuuden viisaus" - webinaarin rekisteröitymissivulle Tulevan webinaarin tarkoituksena on yksinkertaisesti musertaa jokunen turha myytti ja uskomus itseluottamukseen ja sen tärkeyteen liittyen sekä auttaa sinua ymmärtämään paremmin, mistä epävarmuuden ja itsevarmuuden tunnetilat todella tulevat ja mistä ne viestivät. Uskon, että vain ymmärtämällä jokaisen tunnekokemuksen todellisen luonteen ja ”alkulähteen”, voimme olla okei niiden kanssa. Niin kuin minulla on usein tapana sanoa, avain muutokseen ei käy tekemisen vaan ymmärtämisen kautta. Kiteytettynä, tässä webinaarissa opit:
Tämä ei siis ole tyypillinen ”tässä on ratkaisu ongelmiisi, mene ja sovella” - tyylinen luento. Tämä on enemmänkin yhteinen tutkimusmatka asioiden todellisen luonteen pohtimiseen. Ainoa asia, joka sinulta vaaditaan saadaksesi jotain irti webinaarista on ilmestyä paikalle ja kuunnella. Webinaari kostuu opetuksellisesta alkuosuudesta ja sitä seuraavasta vapaiden kysymysten osuudesta. Eli tuo siis mukanasi kaikki mielen päällä olevat kysymykset, vasta-argumentit ja ”…niin, mutta..” –kommentit ja katsotaan saataisiinko mieltäsi kirkastumaan näin lähestyvän syksyn alla :) Lämmöllä, Niko p.s. Mikäli et pääse paikalle livelähetykseen, on webinaari mahdollista katsoa uusintana jälkikäteen rekisteröityessä saamasi linkin kautta. |
KirjoittajaJaan tässä blogissa uusimpia oivalluksiani, kokemuksiani ja hyödylliseksi katsoamiani vinkkejä elämänlaadun kohentamiseen. Arkisto
June 2019
Tilaa uutiskirje!
Kategoriat |
RSS Feed