Kiinalaista viisautta - elämänohje huolista ja murheista vapautumiseen

Kuulin tämän kiinalaisen kansansadun jokin aika sitten. Pohdiskelin pitkään itsekseni sen perimmäistä opetusta. Haluan nyt jakaa sen ja omat oivallukseni sen merkityksestä kanssanne.

Ehkä, ehkä ei...

”Olipa kerran maanviljelijä ja hänen poikansa, joilla oli mahtava työhevonen. Hevonen auttoi isää ja poikaa ansaitsemaan elantonsa. Eräänä päivänä hevonen karkasi, jolloin naapurit kerääntyivät maanviljelijän luo ja sanoivat: ”Voi että, hevosesi karkasi! Mikä kamala epäonni!”.  Tähän maanviljelijä vastasi: ”Ehkä, ehkä ei…”

 Muutama päivä myöhemmin hevonen palasi kotiin tuoden farmille mukanaan joukon villihevosia. Naapurit huusivat: ”Hevosesi on tullut takaisin ja tuonut mukanaan villihevosia. Mikä valtava onni sinua kohtasikaan!”. Jälleen maanviljelijä vastasi: ”Ehkä, ehkä ei…”

 Myöhemmin samalla viikolla maanviljelijän poika yritti kesyttää yhtä villihevosista kun hevonen hermostui ja potkaisi poikaa murtaen tämän jalan. Naapurit huusivat kauhuissaan: ”Poikasi mursi jalkansa. Mikä kamala epäonni!”. Tähän maanviljelijä vastasi: ”Ehkä, ehkä ei…”

 Muutama viikko myöhemmin joukko kansallisarmeijan sotilaita saapui kylään keräämään kaikki kynnelle kykenevät nuoret miehet sotilaspalvelukseen sotaa varten. He eivät vieneet maanviljelijän poikaa mukanaan koska tämän jalka ei ollut vielä parantunut. Kyläläiset huusivat tohkeissaan: ”He eivät vieneet poikaasi! Mikä onni sinua kohtasikaan!” Jälleen maanviljelijä vastasi: ”Ehkä, ehkä ei…””


Tarinan opetus on tietenkin, ettei mikään tapahtuma itsessään ole hyvä tai huono, onnekas tai epäonnekas, vaan vasta aika näyttää koko kuvan. Todellisuudessa kukaan meistä ei edes elä riittävän vanhaksi nähdäkseen, miten kaikki irralliset langanpätkät sopivat yhteen ”isossa kuvassa”. Tämän vuoksi pikkuasioiden tuomitsemisessa, arvioimisessa ja analysoimisessa ei ole yksinkertaisesti mitään mieltä. 

Kun asioihin ja elämän tuomiin käänteisiin suhtautuu maanviljelijän suosimalla ”ehkä, ehkä ei” –asenteella, tulee elämästä yhtäkkiä helppoa, vaivatonta ja vapaata. Koska et voi koskaan tietää, mihin jokin elämänkäänne johtaa, voit aivan rauhassa rentoutua ja antaa elämän kuljettaa sinut juuri sinne, minne on tarkoitettu.

Kyllä, elämä on kontaktilaji ja jokainen meistä tulee kohtaamaan tiettyjä vääjäämättömiä käänteitä. Vanhempien kuolema, läheisen sairastuminen, parisuhteiden päättyminen ovat asioita, jotka lähes jokainen joutuu kohtaamaan jossain vaiheessa elämäänsä. Vakava sairastuminen, yllättävät menetykset tai vaikka henkilökohtainen konkurssi ovat taas esimerkkejä yllättävistä käänteistä.

Emme voi koskaan tietää, mikä käänne edessämme odottaa. Voimme toki kehittää kaikenlaisia skenaarioita mielessämme ja näennäisesti valmistautua pahimpaan. Mutta miksi ihmeessä tekisimme näin? Jokaisella ihmisellä on sisäinen kyky selviytyä ihan mistä tahansa. Koska emme koskaan voi tuntea tiettyä ulkomaailman asiaa, vaan tunteemme heijastavat ajatuksiamme, on jokainen hetki mahdollisuus nähdä jokin tietty asia uudessa valossa.

Olen kuullut monta tarinaa ihmisiltä, jotka ovat yhtäkkiä nähneet menneisyyden trauman uudesta näkökulmasta, jolloin surun, vihan tai katkeruuden tunteet ovatkin yhtäkkiä vaihtuneet ymmärrykseen, hyväksyntään ja jopa kiitollisuuteen. Kiitos kykymme ajatella asioista äärettömän monella eri tavalla, voimme astua yhdestä todellisuudesta toiseen hetkessä yhden uuden ajatuksen kautta.

Ja tämän oivaltamisessa piilee avain vapauteen, mielenrauhaan ja kestävään onneen, eli niihin asioihin, joita moni jahtaa "ulkomaailmasta".