Unohda itsesi ja voi paremmin

(Tämän tekstin alkuperäinen versio on ilmestynyt Kollega.fi -verkkolehdessä 10.1.2019)

​Itsetunto ja itseluottamus ovat samaan aikaan sekä tärkeitä tasapainoisen tunne-elämän ja työssä menestymisen tunnusmerkkejä että valitettavan harhaanjohtavia käsitteitä. Niiden roolia ihmisen hyvinvoinnin- ja suorituskyvyn takana on vaikea kiistää. Huonon itsetunnon ja itseluottamuksen kanssa kamppailevat ihmiset kun harvemmin kiipeävät työelämän tikkaita apinaloikkia ylöspäin tai tuntevat oloaan henkisesti hyvävoiviksi.

Molemmat käsitteet ovat kuitenkin mielestäni harhaanjohtavia, koska niiden keskiössä on sisäänrakennettuna käsite ”itse”, joka luo enemmän ongelmia kuin ratkaisee. Näyttää siltä, että itseensä luottaminen on vaikeaa, koska se sisäinen ääni, joka meidän pitäisi saada luottamaan itsemme, on luonteeltaan epäileväinen ja kriittinen. Uskaltaisinkin väittää, että nimenomaan itsensä unohtaminen on avain parempaan itsetuntoon ja itseluottamukseen sekä niiden johdannaisina henkisesti kevyempään elämään. 
 
Itseensä luottava ei keskity itseensä
 
Yleisesti ajatellaan, että hyvä itsetunto on sitä, että ihminen ajattelee positiivisia ajatuksia itsestään. Olen kuitenkin huomannut, että usein ne ihmiset, joiden itsetunto on vahva, eivät ajattele mitään yltiöpositiivisia ajatuksia itsestään. Päinvastoin, he tuntuvat ajattelevan itseään keskivertoa vähemmän. Siksi ehdotankin, ettei hyvä itsetunto ole sitä, että ajattelee itsestään enemmän vaan sitä, että ajattelee itseään vähemmän. Käänteisesti sanottuna niillä, joilla on haasteita itsetuntonsa kanssa, on lähes pakonomainen tarve ajatella itseään. 
 
Itseluottamus taas nähdään uskona ja luottamuksena omiin kykyihin ja taitoihin. Kuitenkin, aivan kuten itsetunnon kohdalla, omien kykyjen ja taitojen tarkastelu ja vertailu eri tilanteissa on jatkuvaa keskittymistä itseensä. Todellinen, aito ja luontainen itseluottamus taas on sitä, ettei ajattele itseään lainkaan. Joten niinä hetkinä, kun unohdamme ajatella itseämme, hehkumme ulospäin itsevarmuutta ja itseluottamusta. 
 
”Itsettömyys” takaa paremman suorituksen

Näyttää ilmeiseltä, että suoriudumme paremmin mistä tahansa käsillä olevasta tehtävästä, kun syvennymme siihen täysin koko huomiollamme. Olemme siis täysin läsnä ja ajattelumme on suuntautunut siihen, mitä tapahtuu tässä ja nyt. Tällöin emme voi ajatella samaan aikaan itseämme. Tämänkaltainen ”itsettömyys” on sama asia kuin täydellinen keskittyminen edessä olevaan tehtävään, asiaan tai henkilöön. 
 
Koska täysi keskittyminen on itsensä ajattelemisen vastakohta, sillä ei ole merkitystä, mitä ajattelemme itsestämme. Vaikka ajattelisimme itsetuntoa kaikkein eniten kohottavia ajatuksia, on huomiomme kuitenkin ajatuksissamme, eikä siinä, mitä tapahtuu tässä ja nyt. Siksi onkin mielestäni rajoittavaa nähdä hyvä itsetunto kykynä ajatella itsestään positiivisia asioita. Tällainen itsensä tsemppaaminen voi kyllä luoda hetkellisen hyvänolon tunteen, mutta kukaan ei jaksa tehdä sitä vuorokaudet läpeensä. Lisäksi jos olemme aina keskittyneitä omiin ajatuksiimme, olemme myös poissa, tai vähintään jäljessä, elämän live-lähetyksestä. 
 

Ongelmia omakohtaisesta kokemisesta

 
Väitän, että valtaosa niistä ongelmista, joita koemme elämässämme, voidaan nähdä seurauksena siitä, että ”filtteröimme” kaiken kokemamme ”itsen” kautta. Toisin sanoen koemme, että kaikki tapahtuu meille. Kun taas unohdamme ajatella itseämme, kaikki tuntuu sujuvan mallikkaasti. Se ei tarkoita sitä, etteikö meillä olisi paljon tehtävää tai etteivätkö vaikka työtehtävämme olisi vaativia.  Mitä vähemmän kuitenkin pidämme suurta työmäärää epäreiluna tai epäoikeudenmukaisena – mikä on pohjimmiltaan itse-keskeistä ajattelua, koska minä-itse koetaan epäoikeudenmukaisuuden uhrina – sitä helpompi meidän on toimia. 
 
Toinen huomionarvoinen seikka liittyy siihen, miten reagoimme vastoinkäymisiin, epäonnistumisiin, muiden ihmisten kommentteihin, kriittiseen palautteeseen tai muihin työelämässä vastaan tuleviin tilanteisiin. Mitä enemmän tuomme itseämme mukaan näytelmään – jota suurin osa nykypäivän työympäristöistä muistuttaa kaikkine draamoineen – sitä herkemmin oma itsetuntomme, itseluottamuksemme ja ylipäätään päivittäinen fiiliksemme heittelehtii päivän tapahtumien mukaan. 
 
Toisin sanottuna, mitä enemmän panostamme itseämme ja identiteettiämme työhön, sitä enemmän kontaktilajilta työelämä meistä tuntuu. On hyvä huomata, ettei sen vastakohta, alhainen panostaminen, ole merkki välinpitämättömyydestä. Voimme silti osallistua täysillä työelämään ja antaa parhaan toiminnallisen panoksemme. Henkisesti työnteko on kuitenkin helpompaa, kun ymmärrämme, ettei tällä ole mitään tekemistä ydinminämme kanssa, eli sen kuka todella olemme. Työpaikallamme voimme tietenkin heittäytyä täysillä esittämään rooliamme asiakaspalvelijana, konsulttina, tuotekehittäjänä tai IT-asiantuntijana, mutta kun päivä on ohi ja naamion voi kuvainnollisesti riisua, päivän tapahtumat eivät jää loputtomasti pyörimään mieleemme, vaan voimme keskittyä täysillä livelähetykseen.